Huuhkajien kapteenisto käy Me mennään kisoihin -kirjassa läpi joukkueen historiallista matkaa arvokisajoukkueeksi. Erityistarkasteluun päätyi monia EM-karsintojen aikana ylesesti puhuttaneita aiheita.

Yksi niistä oli ratkaisevan Liechtenstein-voiton jälkimainingit, jossa tuhannet fanit ryntäsivät kentälle juhlimaan pelaajien kanssa. Fanien tempaus jakoi ihmisten keskuudessa paljon mielipiteitä. Pelaajia pitch invasion ei tuntunut haitanneen.

– Fanit ryntäsivät siihen ympärille ja joku sanoi: ‘Hei nostetaan kippari ylös.’ Sitten olin siellä heidän käsiensä päällä. Ensimmäinen ja varmaan viimeinen kerta, kun minulle tapahtuu tuollaista. Tyttöystäväni Jitka ryntäsi myös kentälle, se oli hauska juttu, Tim Sparv paljasti kirjassa.

Lukas Hradecky koki Töölössä suurta yhteisöllisyyden tunnetta.

– Tietysti oli vähän harmi, ettei päästy heti joukkueena tekemään rinkiä ja juhlimaan yhdessä. Mutta paljon enemmän koin kentälle tulon positiivisena. Luokse ryntäsi itkeviä aikuisia miehiä kiittämään sydämensä pohjasta. Mutta ei siinä ollut mitään kiittämistä, tämä on meidän yhteinen juttumme ja kuuluu myös niille, jotka ovat sen Via Dolorosan läpi meidän kanssa kärsineet – kaikille suomalaisille!, Huuhkajien luottovahti pohti.

Fanien ryntäyksessä iskun nenäänsä saanut Paulus Arajuuri pääsi puolestaan surffaamaan ihmismassan käsien päällä, koko 91 kilon elopainollaan.

– Voi tuntua vähän uhkaavalta, kun huppelinen ihmismassa painaa päälle kaulailemaan joka suunnasta, mutta toisaalta mun on vaikeaa pitää fanien kentälle tuloa negatiivisena asiana. Itse pääsin käsien päälle kannateltavaksi, ja se oli ehkä hienointa mitä voi kokea. Tuollaisestahan näkee vain unta. Ollaan niin kiitollisia siitä, miten Suomessa kannattajat ovat olleet maajoukkueen tukena. Parasta tässä kaikessa oli, että sen ilon voi jakaa niin valtavan monen muun kanssa, toppari hypetti – Pekka Mäntylän ja Jussi Eskolan -teoksessa.

Artikkelikuva: Jussi Eskola