Paulus Arajuuri pelkäsi jäävänsä Kyprokselle, kun Suomella oli käsillä EM-karsintojen ratkaisupelit

Toppari Paulus Arajuuri on yksi niistä Huuhkaja-hahmoista, joka pääsi kertomaan historiallisen EM-karsintarupeaman omin sanoin Jussi Eskolan ja Pekka Mäntylän Me mennään kisoihin -uutuuskirjassa. Arajuuri kertoi tuoreet kuulumisensa saman nimisen podcastin tuoreessa jaksossa.

Koronavirus on vaikuttanut myös Pafos-pelaajan elämään isosti.

– Kaupat ja apteekit enää auki. Treenit tehdään kotioloissa. Arki on muuttunut aika paljon, kuten kaikilla muillakin, Arajuuri raportoi podcastissa.

Häntä sattui sieluun, kun UEFA siirsi EM-kisat vuodella eteenpäin.

– Se unema siirtyi. Aluksi se oli iso shokki. Se unelma siirtyy, eikä katoa mihinkään. Tässä on niin paljon isompia asioita vireillä. Terveys tulee aina ensin, Arajuuri painotti kirpaisusta huolimatta.

Hän äityi muistelemaan vielä kertaalleen menneitä karsintoja. Taipaleen ensimmäinen voitto Armeniassa on jäänyt mieleen.

– Se oli henkisesti aika kova paikka. Oimme hävinneet Italialle ja karsinnat tavallaan alkoi isolla pettymyksellä. Siinä ei hirveän montaa päivää ollut välissä. Jos olisi tullut heti toinen tappio, se olisi tehnyt kisoihin pääsemisen todella vaikeaksi. Voitto säilytti sen itseluottamuksen, jonka olimme Kansojen liigasta saaneet, Arajuuri kertaa.

Järkälemäisen topparin koko karsinta ei mennyt täysin suunnitelmien mukaan. Polvivamma meinasi vesittää useamman tärkeän pelin. Ratkaisevaan Liechtenstein-otteluun hän kuntoutti itsensä väkisin.

– On vieläkin kiitollinen fiilis, että polvi parani ja pääsin mukaan siihen ikimuistoiseen Liechtenstein-peliin. Tuli tehtyä päivä kerrallaan hommia. Väillä se tuntui huonommalta ja välillä paremmalta. Kyllä se oli hermostuttavaa aikaa. Ei siinä ihan liikaa päiviä aikaa ollut.
Onneksi sain yhden pelin alle seurajoukkueessa. Oli semmoinen fiilis, että seura ei olisi päästänyt Suomeen pelaamaan ilman sitä. Semmonen pelko oli, että olisi joutunut olemaan Kyproksella, konkari arvioi.

Tarina sai onnellisen lopun 3-0-voiton myötä ja Arajuuri pystyi pelaamaan täydet 90 minuuttia. Kokemus oli niin kutkuttava, että Arajuuri kertoo jännittäneensä pelin loppuvihellykseen asti rintaa puristaen.

Me mennään kisoihin -podcast